Assosioiva elokuvakerronta narratiivisessa näytelmäelokuvassa - Miten mielleyhtymät toimivat ja miksi elokuva on niiden paratiisi

Abstract

Tässä taiteen maisterin opinnäytteessä tarkastellaan, miten assosiaatiot eli mielleyhtymät syntyvät osana elokuvakokemusta ja mitkä elokuvan ominaisuudet tekevät elokuvasta poikkeuksellisen assosiaatioiden synnyttäjän.

Opinnäytettä varten on tutustuttu elokuvateoreetikoiden sekä taiteen filosofien käsityksiin merkityksen ja mielleyhtymien syntymisestä osana taidekokemusta, sekä kognitiivisen psykologian käsityksiin muistin toiminnasta. Tätä teoriaa on hyödynnetty elokuva-analyysissa sekä liitetty kirjoittajan käytännön kokemuksiin työskentelyssä elokuvaleikkaajana assosioivan elokuvakerronnan näkökulmasta.

Osana opinnäytettä on myös analysoitu elokuva-arvosteluja katsojan mielleyhtymien subjektiivisuuden avaamiseksi. Tätä subjektiivisuutta on tarkasteltu myös tekijänäkökulmasta ja pohdittu, millaisia haasteita se asettaa elokuvantekijälle.

Opinnäytteessä on eroteltu tyypillisiä assosioivan elokuvakerronnan leikkausrakenteita sekä assosiatiivisia vihjeitä, joilla mielleyhtymän syntyä voidaan elokuvassa vahvistaa tai heikentää.

Assosiaatioiden toiminnan syvällinen ymmärtäminen auttaa elokuvantekijää arvioimaan tekovaiheessa itselle ja tämän avulla myöhemmin katsojalle syntyviä mielleyhtymiä. Se myös avaa mahdollisuuksia konkreettisten ratkaisujen löytämiseen assosioivan elokuvakerronnan toteuttamiseksi.

Tämän opinnäytteen taiteellinen osuus on lyhytelokuvan Reviiri (2020, ohj. Marika Harjusaari)leikkaaminen.

This Master's Theses examines the functioning of associations as part of the film experience. It also surveys why film in particular is such a powerful medium for provoking associations.

The author has familiarized himself with selected works of film theorists and art philosophers regarding how meaning and association arise in film, and also with findings of cognitive psychology regarding functioning of memory. The author has used this available theory to analyze films and to find connections to his experiences as a film editor, within the context of associative storytelling.

The author has also analyzed some film critiques, so as to demonstrate the subjectivity of the audience's associations. This subjectivity has also been examined from the point of view of the filmmaker, as it can pose challenges to the creative process.

As part of this Master's Theses the author has categorized typical associative editing structures and associative cues, which can be used to reinforce or weaken a certain association.

Profound understanding of the functioning of associations can help filmmakers to evaluate how one's own film evokes associations to oneself and later to the audience. It opens up tangible possibilities to create associative storytelling as part of a film's narrative.

The artistic part of this Master's Theses is the editing of a short film Verge (2020, dir. Marika Harjusaari).