Kaupunkiuimala Verkkosaareen

Abstract

Diplomityössä esitellään kaupunkiuimalasuunnitelma, joka sijoittuu Helsingin Pohjois-Verkkosaareen. Suunnitelman tueksi on tutkittu kaupunkiuimisen historiaa, Helsingin paikallisia uimaloita sekä nykypäivän uimalasuunnittelun lähtökohtia.

Suhtautuminen uimiseen, kehoon ja kaupungin köyhälistöön on muuttunut vuosisatojen aikana määritellen kylpemisen muotoja. Ensimmäinen kaikkia kansalaisia palveleva kylpyläkulttuuri syntyi Antiikin Roomassa. Komeissa puitteissa kylpivät tuolloin yhdessä niin orjat kuin preettorit. Antiikin kulttuurin hävitessä toimijoita ovat olleet niin yksityiset yrittäjät, kirkot kuin kaupungit. Välillä kylpeminen on ollut rituaaleineen näyttävää ja julkista, toisinaan hyvinkin henkilökohtaista. Kylpemiseen luonne on ollut erillaista varallisuustasosta riippuen. Siinä missä omistavan luokan joutilaat harrastivat terveysturismia, työväen uimaloissa ja episkopaalisissa kylpylöissä karaistiin luonnetta.

Helsingissä teollistuminen käynnistyi vasta niin kutsutussa toisessa aallossa, jolloin muualta oli tarjolla valmiita malleja työväen olojen parantamiseksi. Kaupungin rantoihin nousi vaatimattomia uimalarakennuksia. Uimisen suosion kasvu ja muuttuminen kansalaistaidoksi muutti oleellisesti uimaloiden merkitystä. Ne olivat etupäässä uimaopetuksen paikkoja. Uimalat kilpailivat pian vaihtoehtoisien ajanviettopaikkojen kanssa. Uimarannat yleistyivät 1930-luvun jälkipuoliskolla ja houkuttelivat nuoria aikuisia - toisin kuin uimaloissa, uimarannoilla pääsi estoitta tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. Lopulta uimalat katosivat kaupunkikuvasta kokonaan ja korvautuivat maauimaloilla, uimarannoilla ja uimahalleilla.

Uimalakulttuuri on kaupungeissa elpynyt. Se tarjoaa urbaanin vastineen rannoille ja maauimaloille. Satama-altaissa kelluviin uimaloissa halutaan tulla viettämään aikaa ja virkistäytymään. Uiminen on ollut kaupungeissa aina melko sukupuolitettua. Jakavat käytännöt nähdään usein ongelmallisina, ja niiden tilalle etsitään vaihtoisia malleja. Monissa kanadalaisissa kaupungeissa vesiurheilukeskusten suunnittelussa käytetään yleispätevän pukuhuoneen periaatetta, joissa kaikki sukupuolesta riippumatta jakavat samat tilat. Nykyisin myös ekologisuus on noussut tärkeäksi teemaksi, joka tulee ottaa suunnitttelutyön lähtökohdaksi. Teknologinen kehitys kloorittoman ja myrkyttömän uimaveden suodattamiseksi on tuottanut ratkaisuja, joita on voitu ottaa käyttöön useissa julkisissa maauimaloissa ympäri maailman.

Uimalasuunnitelma heijastelee monia teoriaosuuden näkökulmia. Kaupunkiuimala on suunniteltu yleispätevää pukuhuoneperiaatetta noudattaen ja rakentamisen ympäristökuormitusta silmällä pitäen.

This thesis presents the design of an urban floating pool located in Pohjois-Verkkosaari, Helsinki. The theory examinesthe history of urban swimming, local historical baths, and the design principles of contemporary urban bath design.

The attitude towards swimming, body culture and the poor citizens have changed by times and transformed the way of bathing. First public baths were established in Ancient Rome times. Slaves and the praetors were bathing together in the luxorious baths of late Antiquity. After the gradual dissapearance of the Roman bathing culture, the private sector, episcopal church and cities have been in charge of providing bathing facilities. There were periods, when bathing has been more public, but on the other hand, times when it has been perceived as more intimate. Bathing habits have also been varied depending on one’s wealth position. Rich people have been travelling around European spas, while the baths of poor have been limited to the cold baths.

In Helsinki, the Industrial Revolution started later, and therefore there were already existing models from other European cities to handle hygiene issues. Soon Helsinki coastline was getting a new type of swimming facilities for the workers. However, swimming became more popular, and the role of baths turned into the swim schooling platform. Soon these baths got competitors for alternative leisure establishments - unlike in baths, beaches offered encounters with the opposite sex. Baths were gradually demolished and replaced with outdoor pools, swimming halls, and beaches.

Urban bathing culture has revived in the cities. It offers an urban counterpart for other swimming facilities. Floating pools attracts people to spend time and refresh in the old industrial ports, which industry has left for the future urban development. The gender relative discussion is still existent in the discourse of the use of public spaces. In Canada, many cities have been committed to design gender-free swimming facilities by using universal dressing rooms as a design tool. Nowadays, it is crucial to pay attention to the environmental impacts of the building. There have been developed many chlorin free filtering systems, that has been taken in use in many publc pools all over the world.

The pool design reflects many thoughts rooted in the theory part. The design has been planned by using universal design principles and environmental aspects in mind.