Queering magic: Drawing parallels between early modern representations of witches and contemporary queer experiences

Abstract

In recent years, a growing body of research and creative productions have established the witch as a feminist figure. Similarly, contemporary culture regularly draws connections between queers and witches: mainstream media has established the witch as a powerful but threatening queer figure, and queer individuals are adopting magic into their lives through practices such as astrology and self-identifying as a witch. These contemporary demonstrations of the connections between queerness and magic raise the question whether there is a historical explanation for the link. This thesis thus sets out to investigate the origins of associating magic with queerness. The thesis has two main goals: firstly, to analyse how historical representations of magic and witches referenced queer themes. Secondly, to explore how historical depictions of queer witches could be repurposed into contemporary illustrations that emphasise queer perspectives.

Initial exploration into the subject revealed that the historical connection between queerness and magic was most evident in early modern Europe. The material for the analysis were therefore restricted to European representations between 1489–1661: three written witch accusations and confessions and three artworks depicting witches. The six samples were explored using both theoretical and artistic methods. First, they were analysed using queering, a critical analysis method borrowed from queer theory (Sullivan, 2003, p. 51). The queering revealed that the early modern sources provided multiple references to queerness. The samples clearly exemplified how magic was connected to same-sex sexuality, non-normative gender expression and roles, queer communality, as well as fluidity. Based on this queering, the discovered themes were visualised in six contemporary illustrations and the historical representations thereby were translated into tactile, everyday objects such as home textiles and decorations, designed to be placed in an exhibition space that would be curated to look like a bedroom.

With a combination of theoretical and artistic methods, this thesis offers detailed and original insights into the witch as a queer figure. One of the most significant contributions of this thesis to the field of visual communication design, thus, is that it proposes a novel working process which allows a complex issue to be explored from both academic and artistic viewpoints. This working method, which borrows a critical theory of queering from the field of queer theory and applies it to the artistic process, can be employed in other research studies and artistic projects that aim to challenge dominant representations and highlight marginalised perspectives.

Noidasta on viime aikoina tullut tuttu hahmo sekä feministisessä tutkimuksessa että valtamediassa. Nykypäivän visuaalisessa kulttuurissa noitiin myös liitetään usein queeriyttä: televisiossa ja valkokankaalla queer-noita näyttäytyy monesti voimakkaana mutta uhkaavana hahmona. Lisäksi queer-ihmiset ovat omaksuneet maagisia teemoja elämäänsä muun muassa astrologian ja noidaksi identifioitumisen kautta. Edellä mainitut nykyaikaiset ilmentymät magian ja queeriyden yhtymäkohdista herättävät kysymyksen tämän yhteyden alkuperästä. Tarkastelemalla historiallisia representaatioita tämä opinnäytetyö tutkii, löytyykö queeriyden ja maagisuuden yhdistämiselle viitteitä länsimaisesta historiasta. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: analysoida, miten queeriyden teemat näkyvät historiallisissa noituuden ja magian representaatioissa, ja tutkia, kuinka näitä historiallisia kuvauksia voidaan kuvittaa uudelleen queer-perspektiivejä korostavalla tavalla.

Aiheen alustavan tutkimuksen perusteella queeriyden ja maagisuuden yhtymäkohdat näkyivät selkeimmin uuden ajan alun Euroopassa. Tutkimuksen aineistoksi rajautui kuusi eurooppalaista representaatiota vuosilta 1489–1661: kolme kirjallista noitatunnustusta ja -syytöstä ja kolme noitia kuvaavaa taideteosta. Lähdemateriaalia tarkasteltiin sekä teoreettisin että taiteellisin keinoin. Ensin niille tehtiin queer-luenta, joka on queer-tutkimuksesta lainattu kriittinen analyysimetodi.

Tämä aineiston kriittinen analyysi osoitti, että uuden ajan alun representaatioissa noituus yhdistettiin queeriyteen monin eri tavoin: magia liitettiin naistenväliseen seksiin, epänormatiiviseen sukupuolen ilmaisuun ja sukupuoliroolien haastamiseen, epätavanomaisiin sosiaalisen järjestäytymisen tapoihin ja liukuvuuteen. Näitä queer-luennan lopputuloksia käytettiin lähtökohtana opinnäytteen taiteelliselle toteutukselle. Taiteellisen toteutuksen teossarjan kuusi työtä visualisoivat edellä mainittuja historiallisissa kuvauksissa toistuvia, queeriyteen liittyviä teemoja. Teokset toteutettiin arkipäiväisten esineiden muodossa, jotka on suunniteltu makuuhuoneelta näyttävään näyttelytilaan. Näyttelykonsepti pyrki tuomaan historialliset representaatiot lähelle queer-katsojan omaa elämää ja luomaan tilan, joka korostaa queer-ääniä.

Yhdistelemällä teoreettisia ja taiteellisia menetelmiä tämä opinnäyte tarjoaa täsmällisiä ja uusia oivalluksia noidasta historiallisena queer-hahmona. Tutkimus toimiikin ainutlaatuisena esimerkkinä työskentelytavasta, joka mahdollistaa aiheen tarkastelemisen sekä akateemisesta että taiteellisesta näkökulmasta; vastaavanlaista prosessia, joka lainaa queer-luentaa queer-teorian kontekstista ja käyttää sitä taiteellisen työskentelyn lähtökohtana, voidaan hyödyntää muissakin tutkimus- tai taideprojekteissa, jotka tähtäävät mahdollistaa marginalisoitujen äänien esiintuomisen ja toiseuttavan kuvaston haltuun ottamiseen.