Animation, animism and abandoned houses in a narrative of western modernity

Abstract

This thesis is an art-based research project examining how Western modernity has been founded on various divides governing our social order and reality. On a deeper level, the separations between races, nationalities, genders, and social classes are based on the fundamental, historical divide between humans and non-humans. In the light of these various dualisms that characterize Western culture, this research study focuses on the concept of animism, what it means in the context of Western modernity, and how looking at animism can open up new ways to situate ourselves within the multispecies universe. In this thesis embracing the fact that the world is alive beyond all our superstitious beliefs and that animism is not always contradictory to our contemporary scientific thought appears crucial in surviving the current ecological situation

This thesis is a practice lead research study, in which I use an animated installation work made in this project as a research method by reflecting observations about the work and the artistic process to the academic context. By depicting these processes, I open up how animation relates to animism and how subjectivity and agency of the others are represented within this medium based on imitation of liveliness. The role that representations play within the objectifying practices of our culture is discussed in this thesis also in a broader sense. Accordingly, this thesis ponders whether artistic creations might be used in diverting and re-imagining these views.

The installation work made in this process approaches animism through the concept of an abandoned house. In this work, the abandoned house stands as a permeable boundary zone for things that do not fit in the clean confines of capitalist modernity. It is a strange space favourable to the formation of animistic and magical thinking. The abandoned house also becomes animated through the microbial life inhabiting its structures. These lifeforms create a link between humans and non-humans, living and non-living, by participating in the decomposing processes and reconstructing the energy of our corporeal existence to new life.

Tämä taiteelliseen työhön pohjautuva opinnäytetyö tutkii niitä periaatteellisia jakoja, joita länsimaisessa kulttuurissa on totuttu tekemään yhteiskunnallisten rakenteiden järjestelemiseksi. Syvemmällä tasolla periaatteet, joita käytämme erotellaksemme esimerkiksi rodut, yhteiskuntaluokat tai sukupuolet toisistaan, ovat muotoutuneet perustavalaatuisesta, historiallisesta jaosta ihmisen ja ei-ihmisen välillä. Näiden lukuisien dualismien valossa, tämä tutkimus pyrkii selvittämään, mitä animismi tarkoittaa länsimaisen modernin kulttuurin kontekstissa ja miten animismin kautta voi mahdollisesti avautua uusia tapoja nähdä oma paikkamme monilajisessa ympäristössä. Tämän opinnäytetyön näkökulmasta se tarkoittaa maailman elollisuuden havaitsemista, sekä animismin tunnistamista ilmiöksi, joka ei välttämättä ole ristiriidassa nykyaikaisen tieteellisen ajattelun kanssa.

Opinnäytetyössä käytetään tutkimusmetodina taiteellista prosessia sekä projektin aikana syntynyttä installaatioteosta. Tekstissä reflektoin taiteellisen työskentelyn aikana syntyneitä huomioita teoreettiseen viitekehykseen. Kuvaamalla teoksen tekemiseen liittyvää taiteellista prosessia, pyrin avaamaan animaation suhdetta animismiin, siihen, mikä on elollisuuden illuusioon perustuvan tekniikan näkökulma toisiin elollisina toimijoina. Jatkaen tätä ajatusta, tutkimuksessa pohditaan myös yleisemmällä tasolla sitä, mikä on taiteellisten representaatioiden rooli kulttuurimme esineellistävien asenteiden syntyprosesseissa, sekä miten taidetta voitaisiin käyttää näiden asenteiden muuttamiseen.

Projektin aikana tehty installaatiotyö lähestyy animismia autiotalon konseptin kautta. Tässä tutkimuksessa autiotalo edustaa tilaa, joka kutsuu luokseen länsimaisen kulttuurin ahtaiden raja-aitojen ulkopuolelle jäävät ihmiset, sekä myös muun lajiset elämänmuodot, luoden oudon tilan joka on suotuisa animismin ja maagisen ajattelun synnylle. Autiotalo animoituu ja herää henkiin myös sen rakenteissa asustavan mikrobiologisen elämän kautta. Nämä elämänmuodot luovat yhteyden ihmisen ja ei-ihmisen, elollisen ja ei-elollisen välille, hajottaen ja lopulta uudelleen rakentaen kaikesta kehollisesta olemassaolosta vapautuvan energian uudeksi elämäksi.