Muotoilullisen fasilitoinnin menetelmäkehittäminen jaetun ongelmanratkaisun edistämiseksi

Abstract

Muotoilun yhteiskunnallinen rooli on muuttumassa. Sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset ongelmamme ovat yhä enemmän monimutkaisia, ja niiden ratkaiseminen edellyttää holistisempaa ajattelua, sekä yhä tehokkaampaa vuorovaikutusta muotoilijoiden, päättäjien ja käyttäjien välillä (Thackara, 2006). Tiedon jakamisen haasteista ja ryhmien sosiaalisen dynamiikan tekijöistä johtuen monialainen yhteistyö voi kuitenkin itsessään olla hyvin haasteellista (Strasser & Titus, 1985; Wittenbaum & kumppanit, 2004), ja kyseiseen ongelmaan pyritään puuttumaan muotoilijoiden työnkuvaan yhä tyypillisemmin kuuluvan fasilitoinnin avulla (Body, Tergas & Terrey, 2010). Siinä missä fasilitaatio tuo pienryhmän työskentelyyn akuutteja hyötyvaikutuksia, sen avulla ei kuitenkaan yksin voida edistää jaettua ongelmanratkaisua suuren, useista eri osapuolista ja toimijoista koostuvan ryhmän kesken. Edellämainitun nähdään edellyttävän muotoilijalta sekä ongelmanratkaisuprosessin olosuhteiden kokonaisvaltaista huomioimista, että pyrkimystä aihe- ja ongelma-alueen sisällölliseen auki purkamiseen (Don Norman, 2010).

Tämän työn aiheena on keskustella ryhmien ongelmanratkaisuun liittyvistä tekijöistä, sekä muotoilijan haasteista ja mahdollisuuksista sen edistämisessä. Aluetta tarkastellaan erityisesti ongelmien sisällöllisen mallintamisen ja informaation jakamisen näkökulmasta, sekä niiden lähtökohdista tapahtuvan konseptisuunnittelun kautta. Aiheen lähtökohtina kuvaillaan ryhmien tiedon jakamiseen liittyvää sosiaalipsykologian kirjallisuutta, sekä systeemiajattelua ja sen työkaluja koskevia periaatteita. Lisäksi työssä tarkastellaan muotoilullisen fasilitoinnin näkökulmasta monialaisen hankkeen fasilitoidun ryhmätyöskentelyn yhteydessä suoritettua empiiristä tutkimusta ja sen havaintoja. Työn päätteeksi esitetään mainittujen kirjallisuuden ja tutkimuksen pohjalta konsepti menetelmästä jaetun ongelmanratkaisun edistämiseen.

Työn keskeisinä tuloksina esitetään että a) ihmisen tiedonkäsittelykapasiteetti on rajallinen monimutkaisten ongelmien mallintamisen näkökulmasta, b) ihmisen olemassa olevat ajatusmallit ohjaavat hänen tapaansa käsitellä informaatiota, ja c) ryhmän sosiaalisessa kanssakäymisessä esiintyvät normatiiviset prosessit vaikuttavat voimakkaasti, ja usein heikentävästi tiedon jakamisen ja kollektiivisen ongelmanratkaisun tehokkuuteen. Kyseisten haasteiden ratkaisemisen näkökulmasta esitetään että kvalitatiivisen mallintamisen työkalujen avulla voidaan sekä edistää jaettujen ajatusmallien muodostamista ryhmän kesken että tehostaa ihmisen tiedonkäsittelyä, ja toisaalta strategisesti hajautetun työskentelyn kautta normatiivisia prosesseja voidaan lieventää, ja informaatiovaikutuksia parantaa. Lisäksi esitetään että vuorovaikutuksellisen teknologian avulla tapahtuva ryhmätyöskentelyn sisällön taltiointi olisi hyödyllistä ongelmanratkaisulle.

The societal role of design is changing. Our social, environmental and economic problems are increasingly complex, and a more holistic approach and more efficient interaction between designers, decision makers and users is required in order to mitigate them (Thackara, 2006). However, due to certain challenges in group information sharing and social dynamics, interdisciplinary collaboration itself can prove notably difficult (Strasser & Titus, 1985; Wittenbaum et al., 2004). Said problem is approached with group facilitation, an increasingly common part of designers' professional toolkit (Body, Tergas & Terrey, 2010). But whereas facilitation benefits small groups in short term, it cannot by itself enhance shared problem solving in large project groups consisting of several participants and subgroups. Complex projects require designers to pay attention to the circumstances of problem solving process and to aim at deconstructing topic content and problem definitions (Norman, 2010).

The purpose of this master's thesis is to discuss factors affecting group problem solving and address both designers' challenges and opportunities in enhancing it. The topic is approached particularly through viewpoints of problem content modeling and group information sharing, as well as facilitation method development. Literature on group information sharing (social psychology) and systems thinking is examined as a starting point to the thesis, followed by empirical research on group facilitation in a context of interdisciplinary project work. Lastly, based on said literature and research, a facilitation method concept is presented.

The following are presented as key results of the thesis: a) human information processing capacity is lacking in modeling complex problems, b) mental models significantly affect information processing, c) normative processes in group's social interaction significantly affect and often hinder its capability to share information and solve problems. Thus, it is suggested that shared mental models creation and information processing in groups can be enhanced, and normative processes can be reduced by utilizing qualitative modelling tools, as well as strategically decentralizing group work. In addition, it is suggested that problem solving can be further enhanced by registering and visualizing discussion content by using interactive technology.

Designs roll i samhället förändras. Våra sociala, miljömässiga och ekonomiska problem är allt mer komplexa, och ännu mer holistisk syn och mer effektiv samverkan mellan designers, beslutsfattare och användare krävs för att minska dem (Thackara, 2006). På grund av vissa problem i grupp informationsutbyte och social dynamik, kan tvärvetenskapligt samarbete bevisa sig särskilt svårt (Strasser & Titus, 1985,. Wittenbaum et al, 2004). Nämnda problem närmar med grupp facilitation, en allt vanligare del av designers professionella verktygslåda (Body, Tergas & Terrey, 2010). Även om facilitation förmåner små grupper på kort sikt, kan den inte i sig själv förstärka gemensam problemlösning i stora projektgrupper som består av flera deltagare och undergrupper. Komplexa projekt kräver designers att uppmärka omständigheterna i problemlösning process och syfta till att dekonstruera ämnesinnehåll och problemdefinition (Norman, 2010).

Syftet med denna magisteruppsats är att diskutera faktorer som påverkar grupp problemlösning och adress både designers utmaningar och möjligheter inom att förbättra den. Ämnet är närmade speciellt genom perspektiv avbåde problem innehåll modellering och grupp informationsutbyte, och facilitation metodutveckling. Litteraturen om grupp informationsutbyte (socialpsykologi) och systemtänkande granskas som en utgångspunkt för avhandlingen, följt av empirisk forskning om grupp facilitation i ett sammanhang av tvärvetenskaplig projektarbete. Slutligen presenteras en facilitacionmetod concept byggt på nämnda litteratur och forskning.

Följande presenteras som viktiga resultat i avhandlingen: a) människors informationsbegandlingskapacitetet är otillräclig på att modellera komplexa problem, b) mentala modeller påtagligt påverkar informationsbehandling, c) normativa processer i koncernens socialt samspel påtagligt påverkar och ofta förhindrar dess förmåga att dela information och lösa problem. Således föreslås att gemensamma mentala modellers skapande och informationsbehandling i grupper kan förbättras, och normativa processer kan minskas genom att använda kvalitativa modelleringsverktyg, samt strategiskt decentraliserande grupparbete. Dessutom föreslås att problemlösningen kan förbättras ytterligare genom att registrera och visualisera diskussioner innehåll med interaktiva tekniken.