Aluista. Merkintämäinen piirtäminen visuaalisen kielen kehitystyössä

Abstract

Taiteen maisterin opinnäytteeni koostuu pohtivasta, esseemäisestä teoriaosuudesta sekä taiteellisesta työstä. Taiteellinen työ jakautuu merkintämäisiin, paikkoihin kytkeytyviin viivapiirroksiin sekä niiden pohjalta toteutettuun visuaaliseen tutkielmaan a night pool. Visuaalinen tutkielma koostuu kolmesta suuresta fragmentaarisesta kuvituksesta, jotka kaikki lähestyvät piirrosta ja paikkaa hieman eri näkökulmista. Työ on suunniteltu taiteilijakirjan muotoon.

Teoriaosuudessa seuraan viivapiirrokseni reittiä merkintämäisestä objektista kerronnalliseksi kuvaksi. Pyrin avaamaan niitä olosuhteita joissa piirrokseni syntyvät, kuvaamaan piirrosteni piirteitä sekä paikantamaan kuvallisen kerrontani rakentumisen keinoja. Kerimällä auki erään työn kerronnan rakentumista pyrin ymmärtämään, millaisia piirteitä kuvallinen poeettinen kerronta voi sisältää. Miten ja millaisin keinoin se rakentuu? Miten visuaalinen runous voisi kuvituksen ja piirtämisen yhteydessä määrittyä? Millä tavoin juuri käsin piirtäminen voi rakentaa poeettista kerrontaa? Samalla pyrin tarkastelemaan, millaisena keinona merkintämäinen piirtäminen voi kuvittajan visuaalisen kielen kehitystyön näkökulmasta näyttäytyä.

Tutkielma asettuu piirtämisen, runouden ja kuvitustaiteen risteyskohtaan. Lähdekirjallisuuteni koostuvat piirtämisen nykyfilosofiaa, kuvallista kerrontaa ja visuaalista runoutta käsittelevistä teksteistä. Pohdin omaa merkintämäistä piirrostani käden, ajattelun ja kuvittelun vuorovaikutuksellisen suhteen kautta, kerrontani rakentumista taas fragmentaariseen kerrontaan, Laura U. Marksin haptisen visuaalisuuden teoriaan sekä kuvallisen kerronnan teorioihin nojaten. Poeettisen kerronnan määritelmää lähestyn niin runouden kuin kuvallisen ilmaisun lähtökohdista.

Tutkimukseni tuo näkyväksi poeettisen kuvallisen kerronnan kielenkaltaisuutta ja sille ominaisia piirteitä: avoimuutta, vierautta, fragmentaarisuutta ja vuorovaikutuksellista kohtaamisen tapaa. Kerronta ei lukitse merkityksiä, tasapainoilee outouden ja tuttuuden välillä ja rakentuu monin osin vasta katsomisen hetkellä. Käsin piirtämisen voi ajatella tukevan lopullisen työn aistista, kehollista, lähelle päästävää kohtaamisen tapaa. Paikkoihin kytkeytyvä piirtäminen visuaalisen kielen kehitystyössä mahdollistaa havainnon ja kuvittelun sulautumista, ja näyttäytyy kerronnan rakentumisen lähtökohdista mahdollistavana tapana tunnelmiin painottuvan kerronnan kehittämisessä. Käsin piirtämällä rakennamme ajatteluamme ja ajattelumme tapoja, ja piirtämällä piirtäjä voi kehittää toisenlaisia tapoja katsoa, nähdä ja ajatella. Näin myös havaintoon pohjaava piirtäminen voidaankin nähdä keinona etsimiseen, keksimiseen ja kuvitteluun.

My master’s thesis consists of a contemplative, essay-like theoretical part and an artistic part. The artistic part is divided into note-like line drawings drawn in places and a visual exploration based on them. The visual exploration, a night pool, consists of three large folded fragmentary illustrations, all approaching the drawing and a sense of the place from slightly different perspectives. The work is designed in the form of an artist’s book.

In the theory part, I follow the route of the line drawing from a note-like object to a poetic, narrative image. My aim is to open up the conditions in which my drawings are created, to describe the characteristics of these drawings, and to locate the ways in which my poetic visual narrative is constructed. By unwinding the construction of the narrative of a work, I try to understand how poetic visual narration could be defined in the context of illustration and drawing, and to consider what means note-like drawing can appear when developing one’s own visual language.

My thesis is located at the intersection of line, poetry and illustration. References in this text are from texts that approach contemporary drawing, poetry and visual narrative. I reflect my own drawing through the relationship between hand, thinking and imagination. I ponder the construction of my narrative into a fragmentary narrative, Laura U. Marks’ theory of haptic visuality and theories of the means of visual narrative. I approach the definition of poetic narration from the point of view of both poetry and visual expression.

My research reveals the language-like nature of poetic visual narrative and its characteristic features: openness, alienation, fragmentation and interactive way of encountering the work. Meanings are not locked, the narrative balances between strangeness and familiarity, and is built in many ways at the moment of viewing. Hand-drawing can be thought of as supporting a bodily, close-knit way of encountering the final work. Drawing in places in the development of visual language enables the fusion of perception and imagination, and appears to be a means of fragmentary narrative that focuses on atmosphere and feels. In this way, observational drawing can also be seen as a means of seeking, inventing and imagining.