Kun pukusuunnittelija luo tilaa - Puvun ja tilan vuorovaikutus, kommunikointi sekä puvun tilallisuus

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee puvun ja tilan välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta sekä puvun tilallisuutta esittävän taiteen kontekstissa. Pyrkimyksenä on tuoda esille, kuinka puku on esityksessä aina tilallinen elementti ja kuinka pukusuunnittelu on aina tilallista. Opinnäytetyö tuo esille keinoja, joiden kautta pukusuunnittelija voi toimia esityksessä tilanluojana.

Käsittelen opinnäyteyöni aihetta reflektoimalla pukusuunnittelun, lavastuksen, teatterin ja skenografian tutkimuskirjallisuutta. Tämän lisäksi aineistona toimii kolmen pukusuunnittelijan: Riina Niemisen, Laura Haapakankaan sekä Karoliina Koiso-Kanttilan teemahaastattelut. Opinnäytetyöhön ei ole kuulu taiteellista osuutta, mutta tarkastelen omaa taiteellista työskentelyä pukusuunnittelijana kahden näytelmäteoksen, Leipuriakatemia (2021) ja Kaksi sisarta (2022), avulla.

Aloitan opinnäytetyön aiheen käsittelyn tarkastelemalla käyttämääni sanastoa ja määrittelen opinnäytetyön kannalta tärkeimmät käsitteet eli puku, tila, paikka ja esityksen tilallisuus. Skenografia käsitteen kautta ehdotan, kuinka puku osana teoksen kokonaisskenografiaa sovittaa esitysympäristöä. Skenografisen puvun kohdalla esittelen tapahtumallisia pukuteoksia, joissa puku itsessään luo esityksen lähtökohdan, esiintymispaikan ja tilan niin esiintyjälle kuin katsoja-kokijoille. Puvun tilallisuutta hahmotan sen esiintyjälle luoman intiimin tilan kautta. Pohdin, kuinka puvun intiimi tila voi auttaa esiintyjää hahmon rakentamisessa.

Opinnäytetyö tuo esille, miten esityksen tilallisuuteen vaikuttaa aina liike, aika ja muutos. Puvun jatkuva liike ja muutos muovaavat esityksen tunnelmaa, ja puvulla voi tehdä erilasia tunnelman muutoksia, jotka vaikuttavat esityksen kolmiulotteisen tilan kokemiseen. Lisäksi, opinnäytetyö tuo esille millaisia erilaisia tilallisia mielikuvia puvulla voi luoda, miten puku johdattelee erilaisiin paikkoihin ja aikatasoihin. Käsittelen puvun ja tilan kommunikaatiota abstraktimmalla tasolla maisema käsitteen kautta, jolloin puettuja kehoja ei tarkastella yksilöinä vaan yhtenäisenä joukkona, jolloin voidaan lukea joukon kokonaistunnelmaa. Ehdotan, että puvut luovat teokseen aina sosiaalisen maiseman, joka muovaa esityksen luomaa maailmankuvaa.

This thesis addresses the communication and interaction between costume and space and the spatiality of costume in the context of the performing arts. The aim is to shed light on how costume is always a spatial element in the performance and how costume design is always spatial. The thesis illuminates ways through which a costume designer can act as a creator of space in the performance.

I analyse the thesis topic by reflecting on relevant research literature on costume design, set design, theatre, and scenography. In addition, thematic interviews with three costume designers: Riina Nieminen, Laura Haapakangas and Karoliina Koiso-Kanttila, will serve as research material. The thesis does not contain an artistic component, but I examine my own artistic work as a costume designer with the help of two theatre performances, Leipuriakatemia (2021) and Kaksi sisarta (2022).

I start the thesis by examining the vocabulary I employ and define the most critical concepts for the thesis: costume, space, place, and the spatiality of performance. Through the concept of scenography, I propose how costume, as part of the scenographic whole, orchestrates the performance environment. Through the concept of the scenographic costume, I present how the costume itself creates the premise, site, and space of the performance for both the performer and the audience. I examine the spatiality of costume through the intimate space it creates for the performer. I ponder how the intimate space of the costume can help the performer in building a character.

The thesis gives insight into how the spatiality of the performance is always influenced by movement, time, and change. The constant movement and change of the costume shape the atmosphere of the performance. The mood of the performance can be transformed through the changes in the costume, which affect the experience of the three-dimensional space of the performance. In addition, the thesis highlights what kind of different spatial images may be created through costume and how the costume leads to different places and domains of time. I examine the communication between costume and space at a more abstract level through the concept of landscape, whereby the costumed bodies are viewed not as individuals but as a single entity, allowing one to read the overall ambience of the group. I suggest that costumes always create a social landscape in the performance that shapes the worldview it creates.