Lohduttomuus animaatioilmaisussa

Abstract

Kandidaatin opinnäytetyössäni pohdin, miten synkkää tunnelmaa rakennetaan animaatioissa. Tarkastelen kolmea lohdutonta animaatiota: Neon Genesis Evangelionia, The End of Evangelionia ja Devilman: Crybabya. Analysoin näiden animaatioiden avulla, minkälaisista visuaalisista elementeistä synkkyyden esittäminen muodostuu. Lisäksi olen tehnyt animaatioteoksen, jossa visuaalisina vaikuttajina ovat toimineet taustatutkielmassa tekemäni löydökset.

Tutkimusosassa selvennän frame by frame -animaatiotekniikkaa käymällä läpi sen tuotannon vaiheita ja terminologiaa. Kerron synkän fiktion lajityypin määritelmän sekä korostan synkäksi fiktioksi luokiteltavia esimerkkejä. Pohdin Neon Genesis Evangelionin, The End of Evangelionin ja Devilman: Crybabyn synkkyyttä tukevia visuaalisia ratkaisuja. Kiteytän, miten nämä löydökset liittyvät animaatioiden tunnelmaan sekä mitkä visuaaliset ratkaisut toistuvat kaikissa tutkimissani animaatioteoksissa. Analysoin animaatioissa esiintyvää metamorfoosin teemaa ja sen merkittävyyttä synkkyyden välittämisessä. Havainnollistan animaatioteokseni visuaalista tyyliä, hahmojen ja ympäristön konseptisuunnitelmia. Kerron, miten symboliikka ja metamorfoosi ovat ratkaisevassa osassa animaationi tunnelmassa ja miten niiden esittäminen näkyy teoksessani.

Päättelen, että synkän tunnelman muodostamisessa voidaan hyödyntää erilaisia visuaalisia ratkaisuja: synkkyyden työkaluja. Tutkittavissa animaatioissa keskeisimpinä työkaluina ovat: metamorfoosi, valopilkkujen kirkkaus, värien runsaus, visuaalinen kokeellisuus sekä orgaanisen ja epäorgaanisen suhde. Johtopäätökseni on, että näiden visuaalisten työkalujen käytön lisääminen tarinan synkistyessä lisää visuaalisesti lohdutonta tunnelmaa tutkimissani animaatioissa.