Hiomattoman aarteen metsästys - Teini-ikäisen roolittaminen elokuvassa

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii nuorten näyttelijöiden roolitusta näytelmäelokuvassa sekä niitä keinoja, joilla nuorten roolitus elokuvassa tulisi toteuttaa. Nuoret olen rajannut käsittämään teini-ikäisiä lapsia, jotka eivät ikänsä puolesta ole vielä voineet päästä ammatilliseen näyttelijäkoulutukseen.

Opinnäytetyössä peilaan tekemiäni ohjaaja- ja roolittajahaastatteluja omiin kokemuksiini teiniaiheisten lyhytelokuvieni, Rakastan Anna (2016), Huulilla (2013) sekä Näe minut (2011) ohjaajana. Tutkimuksessa haastateltavina ovat olleet elokuvaohjaajat Esa Illi, Selma Vilhunen ja Ulla Heikkilä sekä elokuvaroolittajat Anastasia Lobkovski ja Minna Sorvoja. Haastattelut ovat pohjautuneet ohjaajien ja elokuvaroolittajien kokemuksiin elokuvissa, Hölmö nuori sydän (2018) sekä Eden (2020). Lähestymistä roolittamiseen avaan myös nuorten elokuvaroolitusta käsittelevien verkkolähteiden, artikkeleiden ja videomateriaalin avulla. Muina lähteinä on käytetty kirjallisuutta, kursseja, luentoja sekä ohjaajakeskusteluja elokuvafestivaaleilla.

Opinnäytetyö pyrkii avaamaan nuorten elokuvaroolituksen menetelmiä niin elokuvan ohjaajan kuin roolittajan näkökulmasta. Tutkimus pohtii, kuinka elokuvantekijä voi valmistautua koekuvaksiin nuorten näyttelijöiden kanssa, mitä koekuvauksissa nuoren kanssa voi tehdä ja ennen kaikkea, kuinka valita oikeat nuoret elokuvan rooleihin. Samalla opinnäytetyö pohtii ohjaajan etiikkaa ja kysyy, millainen on hyvä ja kestävä roolitusprosessi nuorelle näyttelijälle. Tutkimus avaa myös amatööri- ja ammattinäyttelijyyden eroja ja pohtii, mitä elokuvantekijä voi nuoren amatöörinäyttelijän avulla saavuttaa.

Ohjaajana oma lähtökohtani nuorten elokuvissa on roolittaa näyttelijä, jolla on edellytys tunnistaa itsensä tarinan hahmosta. Nuoren omakohtainen yhteys roolihahmon maailmaan on avain elävään ja hengittävään näyttelijäsuoritukseen. Suurin oivallukseni nuorten amatöörinäyttelijöiden ohjaajana onkin ollut, että jokainen meistä osaa näytellä omaa itseään, jos vain saa siihen luvan.

This thesis examines the casting of young actors in a fiction feature film and the methods of executing the casting process. For the purposes of this thesis, young actors are defined as teenage children unable to apply into professional acting studies due to their age.

The thesis combines film director and casting director interviews with my own experiences in directing teen short films I Love Anna (2016), On Your Lips (2013) and See Me (2011). The interviewed directors and casting directors in the research consist of film directors Esa Illi, Selma Vilhunen and Ulla Heikkilä and casting directors Anastasia Lobvkovksi and Minna Sorvoja. The interviews were based on their experiences on working in film projects Stupid Young Heart (2018) and Eden (2020). Approaches to film casting are also examined with web articles and video material related to the casting process in teen films. Other sources for this thesis include books, articles, courses, presentations and director interviews at film festivals.

The objective of the thesis is to explore the casting methods of young film actors from the point of view of the director and the casting director. The examination reflects on how a filmmaker can prepare for the casting process with young actors, what can be done during the audition, and first and foremost, how to select the right young actors for the film. Simultaneously the thesis ponders the ethics of the director, and asks what is the appropriate and sustainable casting process for a young actor. The thesis also analyzes the difference between the work of an amateur and a professional actor and examines what a filmmaker can achieve when working with young amateurs.

As a director my personal approach on teen films is to cast an actor who has the ability to find themselves in the story's character. A young actor's personal connection with the world of the character is the key to a living and breathing acting performance. As a director of amateur actors, my greatest realisation has been that each of us knows how to act ourselves if only given permission to.