Maiseman kunnostaminen soranottoalueella – Yleissuunnitelma Hyvinkään Suomieheen

Abstract

Tässä diplomityössä tarkastellaan maiseman ja luonnon kunnostamista soranoton seurauksena muotoutuneella maisemavaurioalueella. Työn tarkoituksena on kehittää maa-ainestoimijan jälkihoidon käytäntöjä tutkimalla maiseman kunnostamisen mahdollisuuksia sekä tekemällä yleissuunnitelma valitulle soranottoalueelle. Soranottoalueen jälkihoidolla parannetaan ympäristön toimivuutta ja korjataan maisemaa maanmuokkausten sekä istutusten avulla. Siinä ennallistetaan pohjaveden muodostumisen edellytyksiä. Maisema sopeutetaan ympäristöönsä ja jälkikäyttöä ohjataan. Jälkihoidossa piilee kuitenkin myös mahdollisuus kohentaa luonnon monimuotoisuuden edellytyksiä suojelemalla ja rakentamalla elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Lisäksi käytöstä poistuvat ottamisalueet tarjoavat monimuotoista tilaa mitä mielikuvituksellisimpiin käyttötarkoituksiin.

Työ jakautuu teoriaosioon ja empiria- eli suunnitelmaosaan. Teoriaosuudessa eritellään tekijöitä, jotka vaikuttavat soranottoalueen kunnostussuunnitteluun. Siinä pohditaan myös maisemavaurion käsitettä ja maiseman kunnostamisen periaatteita. Samoin esitellään erilaisia monimuotoisia habitaatteja, joita soranottoalueille kannattaa perustaa ja tiedostaa uhanalaisten lajien vaalimiseksi. Empiirisessä osiossa laaditaan maiseman yleissuunnitelma Suomiehen soranottoalueelle Hyvinkäällä. Siinä on pyritty konkretisoimaan tavoitteet monimuotoisemmasta luonnon ja maiseman kunnostamisesta. Lisäksi on ideoitu monipuolisempaa jälkikäyttöä. Suunnitelmaosion alussa on kartoitettu laajemmalta tarkastelualueelta tekijöitä, jotka vaikuttavat soranottoalueen kunnostuksen suunnitteluratkaisuihin. Itse soranottoalueella on tehty kattavat maisema-analyysit, joissa on pyritty löytämään paikan erityinen henki. Yleissuunnitelman toteutuksessa pyritään siihen, että alue voidaan luovuttaa takaisin kaupungille tai alueen yksityisille maanomistajille.

Keskeinen päätelmä on se, että soranottoalueita voitaisiin käyttää paljon aiempaa luovemmin ottotoimin- nan loputtua. Teollisten tuotantoalueiden käyttötarkoitusta tulee kierrättää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Soranottoalueet sopivat myös pohjaveden suojelun kannalta paremmin virkistysalueiksi kuin vaikkapa asumisen tai teollisuuden alueiksi. Paremmalla jälkihoidolla voidaan edistää yhtäläisesti luonnon monimuotoisuutta ja ihmiskeskeisiä hyötyjä, kuten maiseman esteettistä laatua tai virkistysmahdollisuuksia.

This thesis surveys the rehabilitation planning of landscape and nature on a site, damaged by gravel extraction. The objective is to develop the restoration practices for a soil extraction company by exploring landscape rehabilitation possibilities, as well as by master planning the landscape of a former gravel extraction site. Gravel site restoration generally aims to improve the functionality of the environment. The landscape is rehabilitated by shaping the ground form and by reintroducing the topsoil and vegetation. That way the groundwater recharge conditions are restored. The landscape is integrated to its surrounding environment, and the subsequent use of the site is guided or restricted. However, there also lies a possibility to enhance biodiversity by creating habitats for endangered species. In addition, former extraction sites offer diverse spaces which can be used in the most imaginative ways.

The work is divided into a theoretical part and an empirical section, which contains a landscape master plan. The theoretical chapters specify the factors which influence the restoration planning. It also discusses the concept of a damaged landscape and rehabilitation principles. A variety of natural habitats are introduced, those of which can be applied to the particular conditions of a gravel extraction site. The landscape master plan is created for Suomies extraction site in Hyvinkää. The intention is to give substance to the objectives brought up in the theory section. In addition, more comprehensive recreational possibilities are proposed. In the beginning of the planning section, there is an extensive survey of the surrounding territory, chosen by the factors that came up in the theoretical part. The gravel site itself has been analysed in order to find the genius loci, the spirit of the place. The planned state of the site targets to the situation where the property will be transferred back to the municipality and other landowners.

The main conclusion is that the gravel extraction sites could be used in much more creative ways after the excavation has ended. The land use of industrial production areas must be recycled in accordance with sustainable development. Gravel sites are more suitable for recreational purposes than, say, housing or industrial areas from the point of view of groundwater protection. Better rehabilitation can contribute equally to the biodiversity and anthropocentric benefits, such as the aesthetic quality of the landscape and recreational possibilities.