Lavastettu kansallisuus – Suomalaista maisemaa etsimässä

Abstract

Maisterin opinnäytteessä Lavastettu kansallisuus – Suomalaista maisemaa etsimässä tarkastellaan maiseman suhdetta suomalaiseen identiteettiin. Kirjallinen työ liittyy kiinteästi tekijän taiteelliseen opinnäytteeseen, lavastukseen Kokkolan kaupunginteatterin Metsäjätti-näytelmään syksyllä 2014. Opinnäytteen keskeisin kysymys on, minkälainen on suomalainen maisema tänä päivänä, kun kansallisuuden merkitys ja suomalainen yhteiskunta ovat murroksessa. Asiaa pohditaan tieteellistä ja taiteellista lähdemateriaalia käyttäen sekä oman taiteellisen työn avulla ottaen huomioon Metsäjätin teemat ja maailmankuva. Kysymystä taustoitetaan tarkastelemalla lyhyesti suomalaisen maiseman ja identiteetin yhteyden rakentumista 1800-luvulla. Sen muodostumisessa tärkeä rooli on J.L. Runebergillä, Zacharias Topeliuksella sekä kansallisromanttisilla taiteilijoilla. Nykykeskustelua aiheesta käydään läpi noin vuodesta 1995 eteenpäin. Tekijä on valinnut tältä ajalta taiteilijoita, jotka ovat käsitelleet suomalaista identiteettiä ja maisemaa ja reflektoi omaa pohdintaansa sekä taiteellista työtään näiden taiteilijoiden teoksiin. Käsiteltyjä taiteilijoita ovat valokuvaajat Esko Männikkö, Kari Soinio ja Pekka Turunen sekä elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Taiteellinen opinnäyte, Metsäjätin lavastus, on yksi mahdollinen tulkinta nykysuomalaisesta maisemasta. Lavastuksen syntyä kuvataan opinnäytteessä laajasti. Suunnittelutyön tärkeänä lähdemateriaalina on matkustaminen Suomessa ja teiden sekä junaratojen liepeillä nähtävä suomalainen maisema. Banaaliuden käsite nousee opinnäytteessä keskeiseen asemaan. Arkipäivästen ja latteiden näkymien todetaan olevan merkittävä osa suomalaista nykymaisemaa. Kansalliset tunnusmerkit puuttuvat usein banaaleista maisemista ja tämän valossa tekijä pohtii, voisivatko arkisissa ympäristöissä läsnä olevat tuotemerkit olla osa nykypäivän kansallista tunnistettavuutta ja identiteetin rakentumista.