So many constellations (walk-through)

Abstract

Katri Naukkarinen's thesis So Many Constellations (Walk-Through) poses a question: Can unstaged photography be relevant to art today? The question is researched through her single body of photographic work, stretching over six years in time and manifested in publications and exhibitions.

The thesis consists of two chapters, in which the methodology and the processes of Naukkarinen’s artistic work are opened up for examination. The first chapter, “Photographing”, examines the first and foremost method of her work: photographing as a natural part of the everyday life. The method puts the performative in a primary position in relation to its product, the image. Shooting without an image in mind has implications for questions concerning the role of the viewer in relation to that of the artist, and for the formation of meaning.

The second chapter, “Curating”, examines the curative work Naukkarinen undertakes within her personal archive to initiate photographs as part of her body of work and produce them into installations. The two chapters serve as a walk-through guide into the considerations that have led to the realization of the artistic part of the thesis: So Many Constellations, a solo exhibition held at the artist run non-profit Photographic Gallery Hippolyte in 30.5.–27.6.2014.

Katri Naukkarisen tutkielma So Many Constellations (Walk-Through) esittää kysymyksen: Onko lavastamattomalla valokuvalla relevanssia nykytaiteessa? Naukkarinen on työskennellyt kysymyksen parissa monta vuotta kartuttaen taiteellisen työn kokonaisuutta, joka manifestoituu ajoittaisina julkaisuina ja näyttelyinstallaatioina.

Tutkielma muodostuu kahdesta luvusta, joissa tarkastellaan Naukkarisen metodologiaa sekä hänen taiteellisen työskentelynsä prosesseja.

Tutkielman ensimmäinen luku on nimeltään Photographing. Se käsittelee Naukkarisen työskentelyä eniten määrittävää metodia: valokuvaamista luonnollisena osana arkea. Metodi ensisijaistaa performatiivisen tekemisen suhteessa sen tuotteeseen, kuvaan. Valokuvaaminen, joka ei tähtää etukäteen kuvitellun kuvan toteutukseen, tuo mukanaan kysymyksen taiteilijan ja katsojan suhteesta sekä merkitysten muodostamisen tavoista. Se tuo mukanaan symmetrian, joka ensisijaistaa myös performatiivisen katsomisen suhteessa semioottiseen kuvasisältöön.

Tutkielman toinen luku on nimeltään Curating. Siinä käsitellään Naukkarisen tapaa kuratoida henkilökohtaisesta arkistostaan materiaalia taiteelliseen editioonsa. Jos kuvaaminen tapahtuu tietoisuuden rajoilla, on kuratointi tietoisen refleksiivistä toimintaa, jolla Naukkarinen tähtää kuvakokonaisuuksien muodostamiseen ja lopulta installointiin. Kuraatiossaan Naukkarinen haastaa snapshot-kuvausgenren konventioita, löytäen kuvaamisen hetkellisyyden, paikallisuuden ja kiistämättömän henkilökohtaisuuden lomasta kuvia joissa ajan ja paikan määreet hämärtyvät. Lavastamattomina ne kertovat hänen tavastaan hahmottaa jaettua ympäristöä ja samanaikaisesti asettavat kuvien henkilökohtaisuuden kyseenalaiseksi.

Luvut ja niitä rytmittävät prologi, interludi sekä epilogi kuljettavat mukanaan mietintöihin, jotka ovat johtaneet tutkinnon taiteellisen osuuden toteutukseen. Tutkinnon taiteellinen osuus on Naukkarisen Valokuvagalleria Hippolytessa 30.5.–27.6.2014 pitämä yksityisnäyttely So Many Constellations.