Hauhon kirkonkylän kulttuuriympäristön kehitys

Abstract

Olen tutkinut tässä diplomityössä Hauhon kirkonkylän kulttuuriympäristön kehitystä. Pääpaino on ajanjaksossa, joka ulottuu 1970-luvun lopusta 2010-luvulle. Työ pohjautuu ”Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla” -tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan maaseututaajamien muutoksia viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Kulttuuriympäristö tarkoittaa tässä työssä ympäristöä, johon ihminen on vaikuttanut. Se sisältää ympäristön toiminnot ja merkitykset sekä kaikin aistein koettavan fyysisen ympäristön.

Olen tutkimuksessa selvittänyt, minkälainen Hauhon kirkonkylän kulttuuriympäristö on 2010-luvulla sekä miten ja miksi tilanteeseen on päädytty. Työn tavoitteena on ollut löytää tekijöitä, jotka ovat vähentäneet Hauhon kirkonkylän kulttuuriympäristön omaleimaisuutta. Toinen työn tavoite on ollut löytää tekijöitä, jotka ovat edesauttaneet omaleimaisen kulttuuriympäristön syntymistä ja säilymistä.

Olen tutkinut Hauhon kirkonkylän kulttuuriympäristöä havainnoimalla ympäristöä, tutkimalla arkistoja sekä haastattelemalla viittä Hauhon kirkonkylän hyvin tuntevaa asukasta ja virkamiestä.

Hauhon kirkonkylän omaleimaisuutta ovat vähentäneet elementtirakentaminen, standardiratkaisut sekä asumisen erottaminen muista toiminnoista. Ne ovat luoneet yksiulotteista ja persoonatonta ympäristöä.

Paikan omaleimaisuutta on vähentänyt myös perinteiden katkeaminen. Perinteet alkoivat taajaman uusissa osissa hämärtyä, kun taajamaan muutti paljon väkeä ulkopuolelta, suunnittelu ulkoistettiin ja kunnan tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli veronmaksajien houkutteleminen.

Lisäksi taajaman omaleimaisuutta on vähentänyt liikenneteknisten ja taloudellisten näkökulmien korostuminen suunnittelussa. Tekniikan kehittyminen on mahdollistanut maankäytön ilman maisemarakenteen asettamia reunaehtoja – maa-ala nähdään ikään kuin tyhjänä tauluna.

Hauhon kirkonkylän arvokas kulttuuriympäristö on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Asuminen, elinkeinot ja luonto ovat vuorovaikutuksessa keskenään synnyttäneet kerroksellista ja rikasta kulttuuriympäristöä. Omaleimaisessa kulttuuriympäristössä maisemarakenne ja kulttuuri nivoutuvat tiiviisti yhteen.

Omaleimaisen ja arvokkaan kulttuuriympäristön syntyä on edesauttanut perinteen siirtyminen sukupolvelta toiselle. Sitä on edesauttanut myös yhteisöllisyys sekä kulttuuriympäristöstä kiinnostuneet aktiiviset asukkaat ja kyläyhdistykset. Lisäksi tärkeänä tekijänä arvokkaan kulttuuriympäristön säilymisen kannalta on ollut Vanhan raitin alueen valinta valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kiinnittämällä huomiota suunnittelussa enemmän paikan ainutkertaisiin ominaisuuksiin, paikan identiteettiin ja perinteisiin voidaan maaseututaajamista kehittää esteettisesti, toiminnallisesti ja ekologisesti rikkaita kulttuuriympäristöjä.

This thesis focuses on the development of the cultural environment of the Finnish village Hauhon kirkonkylä. Particular focus is on the period extending from the 1970s to the 2000s. This study is based on the research project of “Finnish rural settlements in the 2010s” which examines changes of the rural settlements in the last thirty years.

In this work, the term `cultural environment´ refers to an environment influenced by people. A cultural environment includes human activity and the physical environment. It also involves the meanings of the environment.

This research studies the current situation of the cultural environment of Hauhon kirkonkylä and the factors contributing to the current situation. The purpose of this study is to identify the factors that have reduced the uniqueness of the cultural environment. Another purpose is to examine the factors that have contributed to the emergence and survival of the unique cultural environment.

I have examined the cultural environment of Hauhon kirkonkylä by observating the environment and by studying archive material. In addition, the empirical part of this study is based on five interviews with residents and officials.

The uniqueness of Hauhon kirkonkylä has been reduced by element construction, standard solutions and a separation of different functions. This has resulted in a onedimensional and impersonal environment. In addition, the uniqueness of the place has been reduced by extinction of tradition.

Traditions began to blur in the new parts of the village, when many new residents moved to the settlement. Local planning was externalized and attracting more taxpayers became the main goal of the municipality. Furthermore, the uniqueness of the settlement has been reduced by the emphasis of traffic technical and economic points of views regarding land use planning. The development of technology has enabled land use regardless of the boundaries set by landscape structure.

The valuable cultural environment of Hauhon kirkonkylä has developed over a long time. Human activity interacting with nature has created a rich and variegated cultural environment. In the unique cultural environment, the landscape structure ties in closely with culture.

Important factors that have contributed to the emergence of the unique and valuable environment are the passing of traditions from one generation to another. Beyond, it is important that the community, the citizens, and the village associations share a common interest in maintaining the cultural environment. In addition, an important factor that has protected the valuable cultural environment of Hauhon kirkonkylä is that the historical Vanha raitti area was officially added to the inventory of nationally important cultural historical environments.

Paying more attention to land use planning in order to maintain the identity, the unique features and the traditions of the place, rural settlements can develop into an aesthetically, func-tionally and ecologically rich cultural environment.