Kandidaatin työssäni tutkin valtavirtaelokuvan ja vastaelokuvan kerronnallisia erityispiirteitä hyödyntäen Peter Wollenin 1970-luvulla kehittämää teoriaa ja jaottelua seitsemään kuolemansyntiin ja perushyveeseen.
Vastaelokuvan voi nähdä taiteellis-poliittisena hyökkäyksenä, jonka tarkoitus oli särkeä illuusio valtavirtaelokuvan näennäisestä arvoneutraaliudesta, ja paljastaa katsojalle kuinka elokuva naamioi todellisen luonteensa viihdyttävän tunne-elämyksen taakse. Vastaelokuvan juuret löytyvät Louis Althusserin ja Jacques Lacanin näkemyksistä, jotka korostavat vapaan tahdon puuttumista ja yhteiskunnan rakenteisiin kätkeytyvän ideologian vaikutusta yksilöihin.
Opinnäytetyöni jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa esittelen teoriaa ja elokuvan tutkimusta, joka käsittelee elokuvan muodossa piilevää ideologiaa sekä katsomiskokemuksen suhdetta ideologiaan ja identiteetin muodostukseen. Toisessa osassa keskityn tarkastelemaan valtavirtaelokuvan ja vastaelokuvan ominaisuuksia yksityiskohtaisesti. Kolmannessa osassa analysoin Gaspar Noen elokuvaa 'Yksin kaikkia vastaan' hyödyntäen valtavirta/vastaelokuva -jaottelua, jossa käy ilmi kuinka elokuvassa on hyödynnetty valtavirtaelokuvalle ominaisia kerronnallisia piirteitä sekä vastaelokuvalle tyypillisiä katsomiskokemusta etäännyttäviä tekniikoita. Lopulta osoitan kuinka tarkasteltu elokuva välttää klassiselle kerronnalle ehkä perustavanlaatuisimman ominaisuuden, eli sulkeutuvan rakenteen ja katharsiksen.
Olen halunnut tutkimukseni avulla nostaa käsikirjoitusopetuksessa hallitsevan juonitasolle sijoittuvan, aristoteellisen rakenneanalyysin rinnalle elokuvan muotoa ja ideologiaa painottavan analyysimetodin, joka mahdollistaa elokuvan yhteiskunnallisen ja poliittisen latautuneisuuden tunnustamisen.