A Critical Theory approach to human resource management - Mapping out the ideological evolution of HRM in the era of multinational corporations

Abstract

This thesis explores the ideological evolution of Human Resource Management (HRM) from the 1950s until the present day in a twofold manner. Firstly, the study maps out the development of HRM practices as ideological control mechanisms naturalizing organizational power asymmetries, hence providing employees under modern capitalism with emancipatory awareness and opening up avenues for the theoretical development of Critical Theory. Secondly, it contributes to the needed metatheoretical development of the HRM field by illuminating the ideological dimensions and the normative ideals that HRM scholars create, reflect, uphold or resist in their research. The thesis analyses a data set of the most impactful HRM articles over five decades by combining Giddens's (1979) five forms of ideology and Critical Discourse Analysis (CDA), utilizing particularly the Discourse-Historical Approach of CDA. The findings reveal five distinct time periods during which HRM research and practices have been applied to control employees with varying ideological intensity. The ideological intensity has ranged from comprehensive suppression (i.e. all five ideological forms were present without any alternative reasoning or critique) to a brief moment of emancipatory resistance, where the ideological content was not only scant, but organizational frictions and inequalities were analyzed mainly from subjective and non-managerialist perspectives. In addition, the analysis indicates that HRM research in the leading academic journal made a relatively brief but still prominent epistemological shift in the 1970s, and also constant movement within the dominant functionalist paradigm (Burrell and Morgan 1979) was evident. Finally, the discursive strategies of HRM researchers principally imply an uncritical stance towards employment relationships and academia's own role in legitimizing them, which accentuates the need for creating cooperation and better understanding across paradigm borders.

Tämä tutkimus selvittää henkilöstöjohtamisen (HRM) ideologista evoluutiota 1950-luvulta nykyhetkeen kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin, tutkimus kartoittaa henkilöstöjohtamisen käytäntöjä ideologisina työntekijöiden kontrolloimisen mekanismeina, joilla on pyritty hyväksyttämään ja legitimoimaan epäsymmetrisiä valtasuhteita organisaatioissa. Tämän kartoittamisen tarkoituksena on tarjota sekä modernissa kapitalismissa operoiville työntekijöille emansipatorista ymmärrystä että edesauttaa kriittisen teorian (Critical Theory) teoreettista kehittämistä. Toiseksi, tutkimus myötävaikuttaa henkilöstöjohtamisen tutkimuksen paljon kaivattuun metateoreettiseen kehitykseen tuomalla esiin niitä ideologisia piirteitä ja normatiivisia ihanteita, joita henkilöstöjohtamisen tutkijat ovat luoneet, heijastaneet, ylläpitäneet tai vastustaneet tutkimuksellaan. Tutkimuksessa on analysoitu sitaattimäärältään kaikkein merkityksellisimpiä henkilöstöjohtamisen tutkimuksia yli viiden vuosikymmenen ajalta. Metodologisesti analyysi on nojautunut Giddensin (1979) viiden ideologian ilmenemismuodon sekä kriittisen diskurssianalyysin (CDA) yhdistelmään. Tulokset paljastavat viisi selkeästi erottuvaa aikakautta, joiden aikana henkilöstöjohtamisen tutkimuksia ja käytäntöjä on hyödynnetty työntekijöiden kontrolloimisessa vaihtelevalla ideologisella intensiteetillä. Henkilöstöjohtamisen ideologisuus on vaihdellut kokonaisvaltaisesta ideologisuudesta (ts. kaikki Giddensin viisi ideologian ilmenemismuotoa ovat olleet havaittavissa ilman vaihtoehtoista argumentointia tai kritiikkiä) lyhyeen emansipatoriseen jaksoon, jonka aikana henkilöstöjohtamisen tutkimus ja käytännöt olivat ideologisesti vapautuneempia, avoimesti subjektiivisia ja yritysjohdon näkökulmia karttavia. Analyysi myös indikoi henkilöstöjohtamisen tutkimuksen tehneen lyhytkestoisen, mutta merkityksellisen, epistemologisen muutoksen 1970-luvulla, minkä lisäksi dominoivassa funktionaalisessa paradigmassa (Burrell and Morgan 1979) on ollut jatkuvaa sisäistä liikehdintää. Lisäksi henkilöstöjohtamisen tutkijoiden hyödyntämät diskursiiviset strategiat osoittavat pääsääntöisesti kritiikitöntä asennetta yleisiä työntekijäsuhteita sekä akatemian omaa poliittista vaikuttavuutta kohtaan, mikä korostaa tutkimusparadigmojen välisen yhteistyön ja ymmärryksen lisäämisen tärkeyttä.