This master’s thesis studies the valuation and longevity of garments. The choice of topic is connected with the unsustainable way how clothing is produced and consumed today. The contradiction, of how the marks of wearing can act as a symbol of a long-lasting relationship between the user and the garment or how they can be the reason for disposing of clothing, is the starting point of the work. The thesis explores how standpoints from ageing could be applied in designing new clothes. The topic is discussed poetically, by sharing personal experiences and findings next to academic studies and visual examples. The thesis consists of two parts: written study and artistic production.
In the written part, signs of use and meanings connected to them are examined for understanding why wearing is rejected in our culture. Fieldwork in sorting discarded textiles visualizes the amount and quality of discarded clothes in Finland today, illustrating how fast fashion has affected the habits of consumption and use. A historical point of view to aged clothing, by exploring Japanese boro textiles and mending practices in Finland in the 20th century, demonstrates how valuation of clothes before the modern fashion industry was a necessity. In order to understand how the aspects of ageing could be applied in design, the appreciated signs of ageing and use are studied from the perspectives of material features and emotional value. Imperfection and hand making are given as standpoints to longevity and proposed they could help disturbing the notion of the optimal state of clothes and create meaning and emotional value contributing to long-lasting use. For outlining the artistic production, examples of how time has been examined conceptually in fashion design, are introduced.
The artistic production part describes the process of creating a collection of garments titled 1375. Features connected with longevity of clothes, according to the written study, are applied in the design work. Next to the notions of aesthetical ageing, imperfections and hand making, visual inspiration material about workwear and nightwear is introduced and these starting points are combined into a design concept. Passage of time defined the explorative and experimental process for the approach and objectives changed during the work many times and the description imparts how the learning process shaped professional identity. This master’s thesis seeks new ways of exploring longevity in design and creating meaning to a fashion designer’s work.
Tämä taiteen maisterin opinnäyte tarkastelee vaatteiden arvostusta ja pitkäikäisyyttä. Aiheen valinta pohjautuu nykyaikaisen vaatetusteollisuuden kestämättömyydelle. Ristiriita, jonka mukaan ajan ja käytön jäljet vaatteissa voivat symboloida pitkää käyttäjäsuhdetta tai ne voivat olla syy vaatteiden pois heittämiselle, on työn lähtökohtana. Opinnäyte havainnollistaa, miten näkökulmia ikääntymisestä voitaisiin soveltaa uusien asioiden suunnittelussa. Aihetta käsitellään runollisesti, jakamalla henkilökohtaisia kokemuksia ja havaintoja akateemisen tutkimustiedon ja kuvallisten esimerkkien rinnalla.
Opinnäyte koostuu kahdesta osasta: kirjallisesta tutkielmasta ja taiteellisesta produktiosta. Tutkielma tarkastelee käytön jälkiä ja niihin liittyviä merkityksiä selvittääkseen, miksi vaatteiden ja muiden esineiden vanheneminen ja kuluminen ei ole hyväksyttyä kulttuurissamme. Kenttätyö poisheitettyjen vaatteiden lajittelussa visualisoi hylättyjen tekstiilien määrän ja laadun nykypäivän Suomessa havainnollistaen, miten pikamuoti on vaikuttanut vaatteiden kuluttamiseen ja käyttöön. Historiallisen näkökulman aiheeseen antaa japanilaisten boro-tekstiilien ja vaatteiden paikkauskulttuurin tarkastelu 1900-luvun Suomessa. Esimerkit osoittavat, että vaatteiden arvostus ennen nykyaikaista vaatetusteollisuutta oli välttämättömyys. Ikääntymisen soveltamista suunnitteluun alustetaan tarkastelemalla arvostettua vanhenemista materiaalisten ominaisuuksien sekä tunnearvon kautta. Epätäydellisyys ja käsityömäinen valmistustapa annetaan näkökohdiksi kestävyyden suunnitteluun ja ehdotetaan, että ne voisivat vaikuttaa käsitykseen vaatteen uudesta, optimaalisesta tilasta sekä luoda merkitystä ja arvoa vaatteisiin edesauttaen pitkäikäisyyttä. Lisäksi oman suunnittelutyön lähestymistavan selventämiseksi esitellään vaatesuunnittelijoita, jotka ovat tarkastelleet ajan kulumista vaatteissa konseptuaalisesti.
Taiteellinen produktio kuvaa prosessin, jonka tuloksena on 1375-vaatemallisto. Kirjalliseen tutkielmaan pohjautuen, esteettisen ikääntymisen, epätäydellisyyden ja käsityömäisen valmistustavan näkökohtia sovellettiin suunnittelussa. Suunnittelukonsepti muodostettiin yhdistämällä kuvallista inspiraatiomateriaalia työ- ja yövaatetuksesta käsitteiden rinnalle. Ajan kuluminen määritti tutkivaa ja kokeellista suunnitteluprosessia, jonka aikana työn näkökulma ja tavoitteet muuttuivat useita kertoja ja kuvaus tuo esille, kuinka oppimisprosessi muokkasi ammatillista identiteettiä. Tämä maisterin opinnäyte etsii uusia tapoja tutkia pitkäikäisyyttä suunnittelussa ja luoda merkitystä vaatesuunnittelijan työhön.
Submit a publication
Browse
Statistics