Diplomityö tutkii arkkitehtonisia ideoita ja niiden seurauksia ajassa käyttämällä case-tutkimuksena vuonna 1971 järjestettyä Martinlaakson yhteiskoulun arkkitehtuurikilpailua. Kilpailuehdotuksen perusteella rakennettu koulu on käytössä osoittautunut useiden 1970-luvun talojen tapaan rakennusteknisesti ongelmalliseksi. 1970-luvun alku oli arkkitehtien ympäristötietoisuudesta huolimatta aikaa, jolloin rakentaminen muuttui arvaamattomaksi ihmiselle sekä ympäristölle.
Diplomityö pyrkii havainnollistamaan Martinlaakson koulussa sovellettuja ideoita ja niiden vaikutuksia ajassa tuomalla rinnalle toisen spekulatiivisen ehdotuksen ja sen perusteella rakennetun Martinlaakson yhteiskoulun spekulatiivisine historioineen.
Martinlaakson koulua on korjattu ja muokattu läpi historiansa useassa eri vaiheessa muun muassa useita kertoja kosteus- ja sisäilmaongelmien takia. Tästä huolimatta ”Martsari” on arvostettu koulurakennus käyttäjien, opettajien ja päättäjien keskuudessa. Rakennus päätettiinkin vuonna 2017 peruskorjata ja suojella, vaikka se tarkoitti mittavaa peruskorjausta. Työ pyrkii nostamaan kysymyksiä arkkitehtuurin suojelun tulevaisuudesta katsomalla sitä kestävän kehityksen näkökulmasta.
The thesis studies architectural ideas and the consequences of their implementation by case-studying the 1971 Martinlaakso School architectural competition. The building, constructed following the proposal, has proven to be sensitive to failure as is often the case with buildings of that era. During the 1960’s and 1970’s construction moved towards using increasingly complex structures while adopting materials containing harmful substances. As a result construction became unpredictable for people and the environment, despite architects being vocal about their concerns for the future.
The thesis attempts to visualise the architectural ideas applied in the Martinlaakso school as well as their consequences by bringing forth a speculative proposal and the speculative history that follows it.
Throughout its history Martinlaakso school has been subject to numerous repairs and alterations including several that have been due to moisture and air quality problems.
Despite these complications ”Martsari” is a respected school building by its users, teachers and officials alike. The thesis aims to raise questions about the future of architectural conservation by viewing it through the perspective of sustainability.