Kuvailutulkkaus on visuaalisen havainnon muuttamista sanalliseen muotoon näkövammaiselle vastaanottajalle. Tutkielma tarkastelee kuvailutulkkauksen monimuotoisuutta liittyen erityisesti taidekuvan ja veistoksen tulkkaamiseen. Kuvailutulkkauksen roolia ja asemaa visuaalisen kulttuurin kentällä tarkastellaan suhteessa muihin kuvan ja sanan kohtaamistapoihin, kuten kirjan kuvitukseen ja ekfrasikseen. Opinnäytteessä tarkastellaan seitsemää kuvailutulkkausta, joista kaksi on tehty esittävästä kuvasta, kolme kokonaan tai osittain abstraktista taidekuvasta, yksi veistoksesta ja yksi installaatiosta. Kuvailutulkkaukset ovat Suomesta, Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta. Tutkielma tarkastelee kuvailutulkkauksen muodostumista sekä erilaisia lähtökohtia ja tapoja kuvailutulkata abstraktia taidekuvaa tai veistosta.
Kuvailutulkkauksen tarkoituksena on välittää kohteestaan vastaanottajalleen kaikkein olennaisin. Konkreettista kohdetta kuvailtaessa kuvailutulkkauksen rakenne on helpompi muodostaa ja erottaa olennainen verrattuna taideteokseen, jonka kokeminen on usein hyvin subjektiivista. Tutkielma pohtii onko taideteoksen kuvailutulkkauksen tehtävä antaa teoksen visuaalisuudesta mahdollisimman totuudenmukainen kuva, vai välittää taide-elämys vastaanottajalle. Kuvailutulkkauksen rooli kokonaan itsenäisenä taideteoksena on niin ikään tarkastelun kohteena.
Kuvailutulkkauksen yleisöksi on perinteisesti mielletty näkövammaiset henkilöt. Tutkielma kartoittaa myös muita mahdollisia vastaanottajatahoja kuvailutulkkaukselle tulevaisuudessa ja palvelun kehittämistä laajemmalle kuluttajakunnalle sopivaksi.