Opinnäytteen aiheena ja tutkimuskohteena on AiH-niminen taidekonsepti. Siinä on kyse yrityksestä myydä taiteilija yritykseen tekemään paikkasidonnaista taideteosta tai teoksia. Näkökulmana on tutkia taiteen ja taiteilijan sijoittumista maailmaan yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa mielessä. Tähän liittyvät ne rajat, joita yhteiskunta ja yhteisöt arjessa rakentavat, synnyttävät tai toteuttavat.
Tutkimuksen kohteena on työpaikan arki ja yhteisö, mutta ennen kaikkea se voiko taiteilija taiteentekijänä olla osa tätä arkea. Opinnäytteessä pohditaan taiteilijan työtä ja sen suhdetta muuhun työhön sekä työn ympäristöihin. Tutkimuksessa valotetaan kokemuksellisesti kohtaamiseen, yhteisöllisyyteen, työhön, tekijyyteen ja tilaan liittyviä kysymyksiä. Opinnäyte on myös kuvaus konseptin kehittämisestä ja ensimmäisestä sen puitteissa tehdystä projektista Tapahtumantekijät Oy:n Helsingin toimistossa 12.-19.12.2011 sekä 9.-20.1.2012. Projektin toteutuksen dokumentaatio on liitetty osaksi opinnäytettä.
Kehitys- ja suunnittelutyötä on taustoitettu tutustumalla soveltavan taiteen menetelmiin ja projekteihin Suomessa, sekä myös työhyvinvointiin ja innovaatiopolitiikkaan liittyviin hankkeisiin. Taiteellista ja nykyaikaista työtä on pohdittu Jussi Vähämäen uutta työtä käsittelevien tekstien sekä Sergio Bolognan postfordistisen työn kuvauksien näkökulmasta. Taiteen tekijän ja taiteen sijoittumista tilassa ja yhteiskunnassa on hahmotettu Pierre Bourdieun kenttäteorian sekä toisaalta Nicolas Bourriaudin relational aesthetics -termin kautta. Lisäksi vertailukohtana teosten tekemiseen AiH:n puitteissa on käytetty Pilvi Takalan ja Sophie Callen taiteellisen työskentelyn motiiveja ja tapoja.
Konseptin suunnittelun lähtökohtana oli pohtia taiteen paikkaa konkreettisesti tilassa ja ympäristössä. Sen avulla oli tarkoitus tutkia voiko nykytaide tapahtua oman ”reviirinsä” ulkopuolella ja millä ehdoin. Kehitetyn konseptin ehdotuksena on lisätä työelämän yhteisöllistä biodiversiteettiä ja pyrkiä löytämään taiteen tekijälle uudenlainen työllistymisen tapa, jossa on mahdollista pitää kiinni taiteen tekemisen vapaudesta ja itsenäisyydestä.