Adiabatic melting experiment: ultra-low temperatures in helium mixtures

Abstract

Mixture of the two stable helium isotopes, 3He and 4He, is a versatile system to study at low temperatures. It is a mixture of two fundamentally different quantum mechanical particles: fermions and bosons. Bosonic 4He component of the dilute mixture is known to become superfluid at about 2 K, while superfluidity of the dilute fermionic 3He component has not yet been observed. The transition is anticipated to occur at temperatures below 0.0001 K (i.e. 100 uK). To reach such ultra-low temperatures, new cooling methods need to be developed, one of which is the main subject of this thesis. Current, well-established, cooling methods rely on external cooling, where a metallic coolant is used to decrease temperature in a liquid helium sample. Their performance is limited by rapidly increasing thermal boundary resistance. Our novel adiabatic melting method relies on internal cooling process, where both the coolant and the sample are same helium. First, we create a phase-separation in the mixture by increasing its pressure to about 25 times the atmospheric pressure. This solidifies the 4He component, and we ideally end up with a system of pure solid 4He and pure liquid 3He. The phase-separated system is then precooled by conventional methods, after which the solid is melted. This allows 4He to mix with 3He again in heat absorbing process, resulting in a saturated mixture with about 8% molar 3He concentration. In theory, the mixing can reduce temperature by more than a factor 1000, but external heat leaks and imperfect phase-separation reduced this to the factor 5-7 in this work. We study the performance of the melting method under various conditions, such as different melting rates, various total amount of 3He, and alternate configurations of the setup. We also developed a computational model of the system, which was needed to evaluate the lowest achieved temperatures, as the mechanical oscillators used for thermometry had already become insensitive. For it, we studied the thermal coupling parameters of our system, including thermal boundary resistances and 3He thermal conductivity. The lowest resolved temperature was (90 +- 20) uK, still above the superfluid transition of the 3He component of the mixture. We also present suggestions for future improvements for the setup.

Kahden vakaan heliumisotoopin 3He:n ja 4He:n seos on monipuolinen tutkimuskohde matalissa lämpötiloissa. Se on kahden kvanttimekaanisen perushiukkastyypin eli fermionien ja bosonien seos. Bosoninen 4He -komponentti muuttuu tunnetusti supranesteeksi noin 2 K lämpötilassa, kun taas fermionisen 3He:n suprajuoksevuutta seoksessa ei ole viellä havaittu. Siihen tarvittavan lämpötilan on arvioitu olevan alle 0,0001 K (eli 100 uK). Noin matalien lämpötilojen tavoittelu vaatii uusien jäähdytystapojen kehittämistä, joista yksi on tämän väitöskirjan aiheena. Tällä hetkellä käytetyt tekniikat perustuvat ulkoiseen jäähdyttämiseen, jossa kylmä metalli jäähdyttää nestemäistä heliumia. Tällöin ongelmaksi muodostuu terminen rajapintavastus, joka estää lämmön siirtymistä nesteen ja metallin välillä. Adiabaattisessa sulatusmenetelmässä jäähdytys sen sijaan kohdistuu suoraan nestemäiseen heliumiin. Aluksi 3He- ja 4He -komponentit erotetaan nostamalla paine noin 25 kertaa normaaliin ilmanpaineeseen, jolloin 4He kiteytyy. Parhaassa tapauksessa näin saatu systeemi koostuu puhtaasta kiinteästä 4He:stä ja puhtaasta nestemäisestä 3He:sta. Seuraavaksi se jäähdytetään ulkoisilla menetelmillä, minkä jälkeen 4He kide sulatetaan. Tällöin se pystyy jälleen sekoittumaan 3He:n kanssa lämpöä sitoen muodostaen kylläisen seoksen, jossa on noin 8% 3He:a. Teoriassa näin on mahdollista alentaa lämpötilaa tekijällä yli 1000 mutta käytännössä ulkoiset lämpövuodot ja epätäydellinen isotooppien erottuminen rajoittivat sen tässä työssä tekijään noin 5-7. Tutkimme adiabaattisen sulatusjäähdytyksen toimintaa erilaisissa olosuhteissa: vaihtelimme niin kiteen sulatusnopeutta, 3He:n kokonaismäärää kuin myös koejärjestelyn asetuksia. Kehitimme myös laskennallisen mallin järjestelmästämme, jota tarvittiin lämpötilojen määrittämiseen, sillä lämpömittareina käyttämämme mekaaniset värähtelijät eivät enää olleet tarpeeksi herkkiä matalimmissa lämpötiloissa. Sitä varten tutkimme koejärjestelymme lämmönsiirtoparametreja, kuten rajapintavastuksia ja 3He:n lämmönjohtavuutta. Matalin arvioitu lämpötila oli (90 +- 20) uK, joka oli yhä seoksessa olevan 3He:n supranjuoksevuuslämpötilan yläpuolella. Ehdotamme lopuksi myös parannuksia koejärjestelyyn.