Filosofiaa ja punk-asennetta: Komediakäsikirjoittajan kasvu ja ammatti-identiteetti

Abstract

Kulutamme valtavasti komediaviihdettä. Tuotantoyhtiöt ja tv-kanavat etsivät jatkuvasti uusia komediakonsepteja kehittelyriihiinsä. Silti Suomessa on vain kourallinen komediaan erikoistuneita käsikirjoittajia. Elokuvataiteen laitoksella ei erityisesti panosteta komediaopetukseen, ja komedian tekeminen mielletään usein taiteellisesti vähemmän kunnianhimoiseksi, kuin vaikka raastavan draaman.

Tutkimus perehtyy siihen, mikä saa käsikirjoittajan valitsemaan komedian. Tavoite on kyseenalaistaa käsitystä siitä, että komedia olisi vain turhanpäiväistä kulutusviihdettä, ja kuulla kirjoittajilta itseltään, miten he kokevat oman työnsä. Onko komedian kirjoittaminen joillakin veressä? Onko komedian kirjoittaminen helppoa? Kokevatko sen tekijät saavansa arvostusta? Ovatko he tyytyväisiä leimaansa komediakirjoittajina? Tutkimuksen taustalla on tekijän oma identiteettikriisi siitä, onko komedian kirjoittaminen arvokasta, tai taiteellisesti merkittävää.

Komedian kirjoittaminen suhteutuu monella tapaa filosofiseen ajatustyöhön: otetaan tunnistettava tilanne, ja tutkitaan sitä erikoisesta tai poikkeavasta näkökulmasta. Haastattelemalla komediaan erikoistuneita käsikirjoittajia Anna Brotkinia ja Atte Järvistä, sekä Youtubekoomikkoa Erik Hoffstadia, koitan kartoittaa niitä polkuja, jotka johtavat komedian pariin, sekä sitä, miten tekijät mieltävät oman identiteettinsä kirjoittajina. Suomalaisten komediakäsikirjoittajien niukan tarjonnan takia päädyin haastattelemaan Hoffstadia, joka on pyörittänyt komediaan erikoistunutta kanavaansa jo vuosia ja kerännyt kulttimaineen.

Keskustelujen ydinaiheita ovat oma kasvu tekijänä, ylpeys omasta ammatista, sekä komedian käyttäminen syvällisempien teemojen käsittelyssä. Olennaisena esiin nousee tekijöiden oman persoonan heijastuminen komedian tyylissä, sekä oma maailmankatsomus ajattelun taustalla. Jo nuorena koettu kiinnostus komediaa kohtaan jatkuu usein ammatin harjoittamisen puolella. Komedian tekeminen ei ole helppoa, vaikka se voi olla hauskaa ja palkitsevaa. Käsikirjoittajien kokema arvostus ammatillisessa ympäristössä vaihtelee, mutta yleisöltä saatu arvostus nousee tärkeämmäksi. Ymmärrys siitä, että kirjoittaminen on työtä ja vaatii omistautumista, on yhtenäinen. Myös kysymys sukupuolen vaikutuksesta ammatinvalintaan nousee väistämättä esille, vaikka se ei ollut tutkimuksen ensisijainen tavoite.

Päällimmäisenä tutkimus kannustaa kirjoittajaa tarttumaan komediaan, jos se tuntuu luontevalta. Komedia on suurempi kuin genrensä maine; se on dramaturginen apuväline, joka parhaimmillaan saa katsojan ajattelemaan ja kyseenalaistamaan tunkkaisia toimintamalleja. Jos kirjoittajan veri vetää siihen suuntaan, ei ole mitään syytä jäädä pohtimaan omaa merkittävyyttään taiteilijana.

We consume vast amounts of comedy entertainment. Production companies are constantly on the lookout for new concepts to take into development. Yet there are only a handful of screenwriters specialising in comedy in Finland. The Department of Film at Aalto University does not particularly invest in teaching comedy, and making comedy is often considered artistically less ambitious than making riveting drama, for instance.

This thesis centres around how writers end up choosing comedy. The aim is to challenge the view that comedy could only be seen as trivial light entertainment, and to hear from writers themselves how they experience their work. Does writing comedy have to be in your blood? Is comedy writing easy? Do the creators feel appreciated? Are they happy to be categorised as comedy writers? The research is inspired by the author's own identity crisis, stemming from the question whether writing comedy is valuable or artistically significant.

Writing comedy is comparable to a philosophical line of thinking, with the examining of an everyday situation from a new or unusual perspective. The research is mainly conducted through interviewing Finnish comedy writers, Anna Brotkin and Atte Järvinen, in an effort to map the road that leads to writing comedy, and how the creators see their own identity as screenwriters. The scarcity of Finnish comedy screenwriters led me to choose Erik Hoffstad, a Youtube-comedian with a cult following, as my third interviewee.

The personal growth of the author, professional pride, and using comedy as a tool to handle more profound and philosophical topics ended up being the key areas of discussion. The personal world view of the writer reflected through their comedy comes into prominence. The fascination towards comedy entertainment experienced in the youth often translates into preference towards comedy in the professional field. Writing comedy is not specifically easy, even if it can be fun and highly rewarding. The appreciation felt by the writers from their professional peers varies, but the appreciation from the audiences weighs more in significance. The notion that creating quality comedy is hard work and requires dedication is shared. The role of the writer's gender in career selection also comes into question, although that was not the original intended area of study.

Above all, the research encourages a budding writer to take up comedy, if it feels natural to them. Comedy is greater than it's reputation; at best it's a dramaturgical tool that makes the viewer question stagnant modes of thinking. If the writer is drawn towards comedy, there is no reason to stop and question their significance as an artist.