World-Wide Web (WWW) toimii nykyisin toteutusalustana valtaosalle verkkosovelluksista, ja eräs suosituimmista ja monipuolisimmista sovellusarkkitehtuureista WWW-sovellusten tekoon on Java 2 Enterprise Edition (J2EE).
Historiallisista syistä WWW:n perusarkkitehtuuri on kuitenkin tilaton ja staattisten dokumenttien jakeluun suunniteltu, mistä johtuen tilallisten käyttöliittymien suunnittelu WWW:n pohjalle on ongelmallista.
Tämä diplomityö käsittelee tilallisten käyttöliittymien kehityksen ongelmia sekä erilaisia J2EE:n esityskerroksen arkkitehtuureja, joilla näitä ongelmia pyritään ratkaisemaan.
Eri arkkitehtuureilla on merkittävä vaikutus järjestelmän luotettavuuteen, ohjelmakoodin laadukkuuteen sekä kehityskustannuksiin.
Diplomityössä esitellään asiantuntijahaastatteluihin perustuva tutkimus, jossa vertaillaan kolmea eri esityskerroksen arkkitehtuuria.
Vertailtavat arkkitehtuurit eroavat toisistaan erityisesti siinä, keskitetäänkö niissä toimintalogiikka toiminnallisuuskokonaisuuksista vastaaviin Java Servleteihin, vai rakentavatko sivut tarvitsemansa toiminnallisuuden itsenäisesti.
Arkkitehtuureja havainnollistetaan käyttämällä case-esimerkkinä J2EE:lla toteutettua kuvaviestien julkaisujärjestelmää.
Haastattelututkimuksen perusteella keskitetyn rakenteen katsotaan parantavan järjestelmän oikeellisuutta sekä mahdollistavan parhaiten ohjelmistoprojektin seurannan, kun taas autonomisiin sivuihin perustuva arkkitehtuuri tarjoaa parhaimman muokattavuuden ja tietyissä olosuhteissa alhaisimmat kehityskustannukset.