Koti ei ole vain asunto.
Se on asukkaansa turvasatama, oman oloinen ja näköinen; koti tukee yksityisyyttä ja mahdollistaa sosiaalisuuden sekä yhteisöllisyyden.
Koti ei rajoitu asunnon seiniin vaan se jatkuu myös ulkotiloihin: koti on myös pihalla.
Olen tutkinut tässä diplomityössä asumisen ulkoympäristöjä osana asukkaiden kokemaa asumisen laatua.
Tutkimuksen lähtökohtana ovat näin ollen asukkaiden asumiskokemukset.
Työ pohjautuu Asumispreferenssit, asumisen arki ja kestävä yhdyskuntarakenne -tutkimukseen, jonka havaintoja olen edelleen syventänyt.
Työn tavoitteena on ollut luoda käsitteistöä ja ymmärrystä asumisen ulkotilojen merkitykselle ja käytölle.
Tutkimus pohjautuu asukkaiden kokemuksiin asumisesta ja asumisen välittömistä ulkotiloista kahdella espoolaisella asuinalueella, Tontunmäessä ja Kauklahden asuntomessualueella.
Työn tavoitteena ei ole ollut kuvata yksittäisiä suunnittelukohteita, vaan luoda ymmärrystä yksittäisten, henkilökohtaisten kokemusten kautta laajempiin ilmiöihin.
Työssä on pureuduttu kodin ulkotiloihin selvittämällä asuinalueiden tilahierarkiaa yksityisestä julkiseen.
Jos pihatiloissa puoliyksityinen ja puolijulkinen ovat vaikeasti tunnistettavissa, kertoo se epäselvästä tilan käytöstä ja hallinnasta.
Tämä vaikuttaa myös asukkaiden kodin tunteeseen, asumisen laadun mieltämiseen sekä asuinalueelle juurtumiseen.
Asuminen ei ole näin vain paikassa, vaan asuminen on myös ajassa.
Asuinalueelle ja kotiinsa juurtuvat voimistavat asuinalueensa identiteettiä: alueen ominaispiirteitä tulkitaan, omista välittömistä ulkotiloista pidetään huolta, mutta kiinnostus laajenee ajassa myös julkisiin tiloihin.
Kun omat laatuodotukset eivät täyty, syntyy päinvastainen ilmiö: asuinalueeseen ei juurruta eikä ympäristö motivoi toimintaan.
Asukkaat luovat asumisen laatuodotuksia asunnon hankintaa ohjaavilla valintakriteereillä.
Mutta asumisen laatu ei määrity kertaluonteisesti, vaan laatutaso muuttuu asumisessa.
Erityisesti asumisen välittömät ulkoympäristöt, pihat ja niihin liittyvät ulkotilat ovat tekijöitä, joiden merkitykset, mahdollisuudet ja rajoitteet paljastuvat vasta asumisen kokemusten kautta.
Asumisen ulkotilat vaikuttavat asukkaisiin ja laadun muodostamiseen eri ulottuvuuksien kautta.
Tässä työssä merkittäviksi määrittyvät käytettävyyden, sosiaalisuuden, turvallisuuden, motivaation, identiteetin sekä kiintymisen ulottuvuudet.
Erityisesti kiintymisen ulottuvuudet ovat mielenkiintoiset - onhan havaituilla puolustettavuudella ja luovutettavuudella suora vaikutus esimerkiksi täydennysrakentamisen tavoitteisiin ja mahdollisuuksiin.
Kiinnittämällä suunnittelussa syvällisemmin huomiota asumisen ulkotiloihin on mahdollisuus vaikuttaa sekä koettuun tiiviyteen ja käytettävyyteen, sosiaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen, turvallisuuteen ja hallittavuuteen sekä moniin muihin laadukkaan asumisen tunnusmerkkeihin.
Pihatiloja ei tulekaan väheksyä, vaan niiden arvo yksityisyyden ja julkisuuden tasapainottajina tulee tunnistaa ja tunnustaa.