Samaistumispintoja – Haastattelututkimus turvallisuuteen vaikuttavista toimintatavoista suomalaisissa underground drag -tapahtumissa

Abstract

Tutkielmani tarkastelee normikriittistä alakulttuuria underground drag turvallisempien tilojen rakentajana. Turvallisemman tilan konsepti on oleellinen osa nykydiskurssia feministisessä pedagogiikassa ja pyrin selvittämään tutkielmassa millä tavalla queer-tilojen toimintatapoja turvallisuuden luomisessa voisi hyödyntää kuvataidekasvatuksessa. Kuvataidekasvatuksen kentällä turvallisempaa tilaa on jonkin verran käsitelty viime vuosina ja tämän tutkielman tarkoitus on pitää yllä tuota keskustelua ja tuoda lisää näkökulmia haastattelun keinoin. Dragin, turvallisempien tilojen ja kuvataidekasvatuksen yhteyksiä en ole aiemmin havainnut juuri käsiteltävän alallamme ja koen oleelliseksi havainnoida näiden suhteita toisiinsa. Näitä suhteita tarkastellakseni lähdin hakemaan vastausta kysymykseen minkälaiset toimintatavat luovat turvallisuutta underground drag -tapahtumissa? Käsittelen tässä tutkielmassa ainoastaan suomalaista underground drag -kulttuuria. Tavoitteeni on lisätä ymmärrystä turvallisuuta luovista toimintamalleista erityisesti queer-yhteisölle suunnatuissa tapahtumissa ja löytää toimintatapoja, joita myös kuvataidekasvatuksessa voidaan hyödyntää. Pyrin tutkielman avulla kyseenalaistamaan ja monipuolistamaan stereotyppistä kuvaa dragista ja purkamaan cisheteronormatiivisuutta kouluinstituutioissa. Tutkimusstrategiani on laadullinen tutkimus ja hankin aineistoni teemahaastattelulla. Haastattelin yksilöhaastatteluissa kahta underground drag -kulttuurin jäsentä. Analysoin aineistoa teemoittelun avulla. Reflektoin aineistostani tekemiäni havaintoja hooksin (2007) osallistavaan pedagogiikkaan, Haggrénin (2018) ajatuksiin ei-sortavista käytännöistä taidekasvatuksessa sekä Heleniuksen (2018) löydöksiin vieraanvaraisuudesta kulttuuritiloissa. Tutkimusfokukseni kannalta olennaisia aihealueita ovat myös representaatio ja sukupuolen performatiivisuus, joten reflektoin myös Hallin (2009), Butlerin (2007) ja Rossin (2015) teorioihin.

Haastatteluaineistosta kävi ilmi, että tärkeintä turvallisuuden luomisessa on yhteisöllisyys. Turvallisemman tilan periaatteet ovat aktiivisesti läsnä jo tapahtuman tiedotuksessa. Oleellista on pyrkiä esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Keinoja tähän ovat esimerkiksi läpinäkyvyys tiedottamisessa, pääsylippujen alhainen hinta ja sukupuolineutraalius kielenkäytössä ja fyysisissä tiloissa. Myös sisältövaroitusten käyttäminen lisää turvallisuutta. Turvahenkilöt madaltavat kynnystä turvattomaan käytökseen puuttumiseen. Kehojen ja sukupuolen monimuotoisuuden läsnäolo ja itsemäärittelyyn perustuva representaatio purkavat sukupuolibinääri- ja kehonormeja ja luovat samaistumispintaa mahdollisimman monelle ja luovat turvallisuutta. Samaistumista mahdollistaa myös esitysten kriittinen kuratointi: kumpikin haastateltava näkee underground dragin poliittisena ja normikriittisenä ja näkee sen kritisoivan sortavia rakenteita niiden ylläpitämisen sijaan. Näen kuvataidekasvatuksen voivan omaksua underground dragin arvomaailmaa ja toimintatapoja luodakseen ei-sortavaa pedagogiikkaa.